Nopee päivitys ennen kun mulla on aikaa tehä kunnollisempi juttu mutta siis viimeiseen luokkaan asti jännitettiin mutta joukkueena selviydyttiin zone 8 top 2 joka tarkoittaa sitä että huhtikuun lopussa kansallinen finaali Floridan West Palm Beachilla odottaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratsastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratsastus. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. maaliskuuta 2015
torstai 26. helmikuuta 2015
IEA kilpailuja*
Sunnuntaina estehepasta olin super innoissani, nimittäin sain oman vakioheppani Jewelin! Arpaonni kerrankin suosi mua. Esteet olivat siis tosi pieniä (2 ft) ja mulla oli aivan liian hauskaa radalla mennä ja oli kyllä tosi hyvä rata, vaikka itse sanonkin. Sileellä sain sitten vähän epäimiellyttävämmän ratsun, nimittäin jonkun random quaterhevosen, joka oli todella pyöreä, niikuin tynnyri mutta aika pieni. Selkään tuntu kauheelta, ihan kuin hevonen vaan juoksi.. Kyseisessä sileen luokassa meidän piti myös pudottaa jalkkarit ja tehdä paljon ilman jalkkareita työskentelyä, myös kevyessä ravissa. Esteillä sitten voitin ja sileellä olin toka! Kvaalasin siten estellä regionalsiin ja sileellä jäi 2 pistettä vajaaks.
Nikki ja mun ja Alidan high point rider ruusukkeet! |
21. Päivä oli siis regional finaali, josta joka luokan 4 parasta pääsee zone finaaleihin Arizonaan. Sinne tulee joka alueen top4 ja siellä jokaisen luokan kaks parasta menee kansallisiin finaaleihin Floridaan. Ratsukseni sain koulun Jackin, josta muuten olin nähnyt unta pari päivää etukäteen että saan sen regionalsseihin. Mun luokka oli iso, 19 ratsastajaa kun normaalisti 6-8 joten kyllä vähän kuumotti.. Itse rata meni ihan hyvin ja tiesin mistä olin hyppäämässä, mutta mitä pidemmälle rataa mentiin, sitä enemmän mun satula alko valua vasemmalle ja vikalle esteelle joka oli ravihyppy olin jo ihan killissä, kuulemma kaikki pelkäs et satula menee ympäri ja tipun :D. Vyökin oli ihan kiristetty ja tiukka, jotenkin nii vaa kävi, hups. Sitten palkintojen jakoon, sanottiin neljännen nimi, kolmannen, tokan, joka oli mun joukkuekaveri niin alko jo panikoimaan, sitten voittaja kuulutettiin, numero 294, minä! Huh, olin niin helpottunut. Voitin ruusukkeen lisäks valkosen satulahuovan, kuva tässä postauksessa!
Tämä siis tarkoittaa että ens viikon lopussa nokka kohti Arizonan Phoenixiä ja toivottavasti siellä menestyen! Ja kerrankin pari laadukkaampaa kuvaa, kun jaksoin ottaa kameran kun oli niin kiva ilma.
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Robertino the pony*
Heissuli vei ja mukavaa helmikuuta!
Olen jo aikasemmin esitellyt ykkösheppani, Jewelin tässä postauksessa mutta nyt kerron toisesta projetistani, ponista nimeltä Robertino. Mulla ei oo mitään käsitystä Robbien iästä tai rodusta, mutta ei se mitään. Säkä on ehkä jotain 135-140cm mutta se on aika roteva poni niin ei tunnu niin pieneltä. Sen tiedän että se oli esteponina Arizonassa ja sitten se lopetti hyppäämisen joten raippa alkoi viuhumaan, ja sit Robbie tuli koululle. Vaikka R on kuinka söpö ja näyttää ihanalta lasten nallekarhuponilta, sitä se ei oo. Robbie on menevä, kulkee helposti oikein päin, hyppää todella hyvin ja sen laukanvaihdot on jotain maailman hauskinta.
Kun itellä on huono päivä niin hyppään vaan Robbien selkään ja ratsastan sitä, kyseinen poni saa mut aina superhyvälle tuulelle vaikka tuliskin tyhmiä stoppeja niin hymyilen kun Hangon keksi! En tiedä mikä, mutta joku R:ssä on sellanen tekijä. Ratsastaessa poniini on tosi herkkä avuille, hypätessä ideana on vaan pitää hauskaa ja saada turhatkin kiellot pois. Ideana siis on vaan että "fixaan" Robbien toimimattomasta toimivaksi, ja hyvään suuntaan ollaan menossa. Ongelma vaan on ettei mulla hirveen usein oo aikaa ratsastaa Robbieta, kun en osallistu sillä (yleensä) tunneille, kun tiedän mitä selässä pitää tehä milloinkin tässä tapauksessa.
Alla muutamia videoita, eka on siis harjotuskilpailuista kotoa, en jaksanut editoida yhtään joten ekalle esteelle tuli stoppi koska a) jalka ei ollut kunnolla kiinni, b) siihen oli tullu extralankku ja c) mun valmentaja oli siinä vieressä ja Robbie etsii aina mun valmentajaa katseella jos hän on lähellä koska valmentajani on "turva" ponsulle. Muuten rata meni suht hyvin, yhessä hypyssä näkee tollasen ravijutun, se tapahtuu aina kun ollaan tulossa lähelle... ja vikan esteen stoppi oli tyhmä, askel ei ihan natsannu ja tiesin että piiiitkä suora lähestyminen pienellä ponilla ei toimi -> mun olis pitäny ratsastaa paremmin.
Olen jo aikasemmin esitellyt ykkösheppani, Jewelin tässä postauksessa mutta nyt kerron toisesta projetistani, ponista nimeltä Robertino. Mulla ei oo mitään käsitystä Robbien iästä tai rodusta, mutta ei se mitään. Säkä on ehkä jotain 135-140cm mutta se on aika roteva poni niin ei tunnu niin pieneltä. Sen tiedän että se oli esteponina Arizonassa ja sitten se lopetti hyppäämisen joten raippa alkoi viuhumaan, ja sit Robbie tuli koululle. Vaikka R on kuinka söpö ja näyttää ihanalta lasten nallekarhuponilta, sitä se ei oo. Robbie on menevä, kulkee helposti oikein päin, hyppää todella hyvin ja sen laukanvaihdot on jotain maailman hauskinta.
Kun itellä on huono päivä niin hyppään vaan Robbien selkään ja ratsastan sitä, kyseinen poni saa mut aina superhyvälle tuulelle vaikka tuliskin tyhmiä stoppeja niin hymyilen kun Hangon keksi! En tiedä mikä, mutta joku R:ssä on sellanen tekijä. Ratsastaessa poniini on tosi herkkä avuille, hypätessä ideana on vaan pitää hauskaa ja saada turhatkin kiellot pois. Ideana siis on vaan että "fixaan" Robbien toimimattomasta toimivaksi, ja hyvään suuntaan ollaan menossa. Ongelma vaan on ettei mulla hirveen usein oo aikaa ratsastaa Robbieta, kun en osallistu sillä (yleensä) tunneille, kun tiedän mitä selässä pitää tehä milloinkin tässä tapauksessa.
Alla muutamia videoita, eka on siis harjotuskilpailuista kotoa, en jaksanut editoida yhtään joten ekalle esteelle tuli stoppi koska a) jalka ei ollut kunnolla kiinni, b) siihen oli tullu extralankku ja c) mun valmentaja oli siinä vieressä ja Robbie etsii aina mun valmentajaa katseella jos hän on lähellä koska valmentajani on "turva" ponsulle. Muuten rata meni suht hyvin, yhessä hypyssä näkee tollasen ravijutun, se tapahtuu aina kun ollaan tulossa lähelle... ja vikan esteen stoppi oli tyhmä, askel ei ihan natsannu ja tiesin että piiiitkä suora lähestyminen pienellä ponilla ei toimi -> mun olis pitäny ratsastaa paremmin.
lauantai 15. marraskuuta 2014
Jewel*
Heiii, vihdoinkin sain aikaseks postata mun ratsusta täällä, Jewelistä. Jewel on 18 vuotias puoliverinen tamma. Ruunikko, kolmella pienellä sukalla ja valkoisella läsillä. Karsinassa hän on erittäin utelias ja huomionkipeä. Huonoja tapoja ei ole, muuten kuin jos ruoassa kestää liian kauan jalka saattaa nousta. Yleisestikkin nää kaikki hevoset maastakäsin on tosi kilttejä ja muutenkaan ei säpsyile.
Ratsastaessa Jewel liikkuu ihan hyvin ite omalla moottorilla, mutta pitää olla vahva jalka jotta takajalat muistaa tulla mukana ja liikkuminen tapahtuu koko korpan läpi. Sillä on mukavat askellajit ja laukassa löytyy säätövaraa. Mutta nyt päästäänkin siihen hyppäämiseen. Kun Jewel tuli koululle lahjoituksena, niin se oli todella paha stoppari ja sen kanssa ollaan tehty tosi hyvää työtä eikä se enään samalla tavalla stoppaille. Sillä on kiva hyppy ja kapasiteettia riittää mun tarpeisiin. Jepu mielummin hyppää läheltä kun kaukaa varsinkin aluks ja tää on vähän ongelma mulle kun Suomessa jos tuon lähelle kaikki stoppaa mutta täällä taas kaikki hepat voi hyppää tosi läheltä jos tarttee. Ja jalkaa tarttee niin että ku tänne tulin nii lihakset kasvo nopeesti ja paljon :D. Ja koska hän on tamma niin tammapäivinä kaikki hypyt voi mennä päin honkia vaikka teksin oikein ja sitten on vaa ärsyttävää ku stopit on Jewelin vikoja mutta hyvänä päivänä kun saan flown päälle kaikki menee tosi kivasti! Tosin oon jo tippunu kaks kertaa, kerran ravissa(!!) kun tultiin 30cm ristikolle ja kerran jumppiksella mutta onneks ei käyny mitään vakavampaa. Ja tähän loppuun on vielä pakko laittaa kommentti musta (joka urheilukauden päätteeks valmentajat kirjottaa palautteen) joka piristi päivää:
”I can't imagine anything more difficult than coming to a new country and trying to catch up to a group of riders that have been together for at least 2 years. Johanna had predominantly done
jumpers, so we had a lot of work to do with her upper body, but she came with a very strong lower leg, so the transition from jumpers to equitation style has been relatively easy. Johanna was given a horse that has a history of stopping at the jump if the distance is not right on. Johanna has a great eye and instinct, and always knows when it was her mistake or the horse's. Johanna has not only gotten her horse to the point where she rarely stops, but she has gotten the horse to be solid enough so that she does not stop with others. Over Long Fall Weekend Johanna and another rider basically took care of the entire barn, proving what an incredible addition to the program she is.”
Mutta ei siinä vielä kaikki, nyt pieni videokooste klipeistä mitä mulla on puhelinlaadulla, pahoittelen. Avaan kuitenkin noita paria videota, ratavideo ulkoa oli Forest Edge Farmin schooling showsta, joka siis perjaatteessa on harjotus/seurakisat. Sain joka luokasta ruusukkeen Jewelin kanssa, ja menin 75cm-85cm luokkia. Vaikka meidän meno ei ihan hunter-meininkiä ole (avaan hunter/jumper/equitation juttuja lisää myöhemmin) niin ponsunen oli super ja oli hyvä flow kaikissa radoissa ja puhtaat siis tuli ja tyylipalkinnot. Toka rata on sitten omasta schooling showsta viime viikonlopulta joka ei mennytkään niinkuin piti. Jewel on siis hypänny noi ihan joka ikisen esteen tossa maneesissa edellisellä viikolla ja samana päivänä mutta silti päätti sitten stoppia kun paikka oli vähän kaukana ja kakkahätä iski..., muuten rata oli fine ja toteutin kaikki ratkasut mitä piti.
Ratsastaessa Jewel liikkuu ihan hyvin ite omalla moottorilla, mutta pitää olla vahva jalka jotta takajalat muistaa tulla mukana ja liikkuminen tapahtuu koko korpan läpi. Sillä on mukavat askellajit ja laukassa löytyy säätövaraa. Mutta nyt päästäänkin siihen hyppäämiseen. Kun Jewel tuli koululle lahjoituksena, niin se oli todella paha stoppari ja sen kanssa ollaan tehty tosi hyvää työtä eikä se enään samalla tavalla stoppaille. Sillä on kiva hyppy ja kapasiteettia riittää mun tarpeisiin. Jepu mielummin hyppää läheltä kun kaukaa varsinkin aluks ja tää on vähän ongelma mulle kun Suomessa jos tuon lähelle kaikki stoppaa mutta täällä taas kaikki hepat voi hyppää tosi läheltä jos tarttee. Ja jalkaa tarttee niin että ku tänne tulin nii lihakset kasvo nopeesti ja paljon :D. Ja koska hän on tamma niin tammapäivinä kaikki hypyt voi mennä päin honkia vaikka teksin oikein ja sitten on vaa ärsyttävää ku stopit on Jewelin vikoja mutta hyvänä päivänä kun saan flown päälle kaikki menee tosi kivasti! Tosin oon jo tippunu kaks kertaa, kerran ravissa(!!) kun tultiin 30cm ristikolle ja kerran jumppiksella mutta onneks ei käyny mitään vakavampaa. Ja tähän loppuun on vielä pakko laittaa kommentti musta (joka urheilukauden päätteeks valmentajat kirjottaa palautteen) joka piristi päivää:
”I can't imagine anything more difficult than coming to a new country and trying to catch up to a group of riders that have been together for at least 2 years. Johanna had predominantly done
jumpers, so we had a lot of work to do with her upper body, but she came with a very strong lower leg, so the transition from jumpers to equitation style has been relatively easy. Johanna was given a horse that has a history of stopping at the jump if the distance is not right on. Johanna has a great eye and instinct, and always knows when it was her mistake or the horse's. Johanna has not only gotten her horse to the point where she rarely stops, but she has gotten the horse to be solid enough so that she does not stop with others. Over Long Fall Weekend Johanna and another rider basically took care of the entire barn, proving what an incredible addition to the program she is.”
Mutta ei siinä vielä kaikki, nyt pieni videokooste klipeistä mitä mulla on puhelinlaadulla, pahoittelen. Avaan kuitenkin noita paria videota, ratavideo ulkoa oli Forest Edge Farmin schooling showsta, joka siis perjaatteessa on harjotus/seurakisat. Sain joka luokasta ruusukkeen Jewelin kanssa, ja menin 75cm-85cm luokkia. Vaikka meidän meno ei ihan hunter-meininkiä ole (avaan hunter/jumper/equitation juttuja lisää myöhemmin) niin ponsunen oli super ja oli hyvä flow kaikissa radoissa ja puhtaat siis tuli ja tyylipalkinnot. Toka rata on sitten omasta schooling showsta viime viikonlopulta joka ei mennytkään niinkuin piti. Jewel on siis hypänny noi ihan joka ikisen esteen tossa maneesissa edellisellä viikolla ja samana päivänä mutta silti päätti sitten stoppia kun paikka oli vähän kaukana ja kakkahätä iski..., muuten rata oli fine ja toteutin kaikki ratkasut mitä piti.
tiistai 21. lokakuuta 2014
packtrip & family wknd*
19.-21.9. Oltiin reissussa pienellä porukalla keskellä ei mitään viikonlopun yli. Koko viikko pakkailtiin kamppeita ja perjantaiaamuna lähdettiin pikkubussilla ja 9 hepan traikulla kohti vuoria
Kun päästiin perille laitettiin hepoille laidun pystyyn ja meille teltat kasaan. Purettiin muutkin kamppeet ja kokkailtiin illallinen, hodareita, coleslawia ja s'mores. Oli upee kirkas ilta ja Linnunratakin näkyi. Perjantaina ei kyllä probleemalta vältytty kun mukaan lähti väärä heppa, lähti yli 25v english riding -heppa vaikka piti ottaa nuorempi westernheppa, joten Tyson joka on tallilla jokapaikan höylä lähti ajamaan 3h suuntaansa vaihtamaan hevosia.
Lauantaina aamulla herättiin aikasin ja otettiin hevoset mukaan, ajettiin jonkin verran ja varustettiin hevoset ja lähettiin vuorelle yli 6h vaellukselle. Mulla oli ratsuna tosi varmajalkanen joku kylmäveritamma nimeltä Lita. Pakko sanoa ettei varmaan ikinä oo pelottanu nii paljo maastossa, vaikka käveltiin, mutta se polku oli niin jyrkkää ja kivistä mutta hienosti kaikki selvis eikä mitään naarmuja kellekkään tullu! Valitettavasti näist hc polkupätkistä ei oo kuvaa ku piti keskittyä. Mukavasti siinä kaks viimestä tuntia massiivinen ukkospilvi tuli meidän päälle ja kasteli huolella. Myös jäätä sato ja pakko sanoa että se sattuu! Illallinenkin kokattiin bussissa sateen takia mutta kyllä selvittiin. Sunnuntaina pakkailtiin kamat rauhassa kasaan ja lähdettiin kotia päin. Oli kyllä hieno reissu!
3.-5.10. Oli Family Weekend, jonka johdosta saatiin perjantai vapaaks! Eli lyhyesti vanhemmat tulee tänne, niillä on vanhempi-opettaja keskusteluja, ja sitten koulun musiikki-ihmiset esiintyy, on jotain luentoja jne. Ymmärrettävästi mun porukat ei tullu joten oli mukava pidennetty viikonloppu ilman stressiä! Lauantaina oli ratsastusdemot, jossa kaikki ryhmät esitti katrillit ja western teki vuohi sidontaa (?) ja barrell race. Me tehtiin Chase Me Charlie -kilpailu = korkeushyppykilpailu mut tänä vuonna kaikki feilas ja voittaja ratkes jo 115cm, joskus on menty kuulemma 140cm asti! Mä tipuin 105cm, mutta olin jaettu 3. Mun hepsulla on ollu stoppiongelma joten tarkotus oli vaan saada yli ja paikka ei ihan natsannu nii tuli laaka hyppy ja puomi alas.
Kun päästiin perille laitettiin hepoille laidun pystyyn ja meille teltat kasaan. Purettiin muutkin kamppeet ja kokkailtiin illallinen, hodareita, coleslawia ja s'mores. Oli upee kirkas ilta ja Linnunratakin näkyi. Perjantaina ei kyllä probleemalta vältytty kun mukaan lähti väärä heppa, lähti yli 25v english riding -heppa vaikka piti ottaa nuorempi westernheppa, joten Tyson joka on tallilla jokapaikan höylä lähti ajamaan 3h suuntaansa vaihtamaan hevosia.
Lauantaina aamulla herättiin aikasin ja otettiin hevoset mukaan, ajettiin jonkin verran ja varustettiin hevoset ja lähettiin vuorelle yli 6h vaellukselle. Mulla oli ratsuna tosi varmajalkanen joku kylmäveritamma nimeltä Lita. Pakko sanoa ettei varmaan ikinä oo pelottanu nii paljo maastossa, vaikka käveltiin, mutta se polku oli niin jyrkkää ja kivistä mutta hienosti kaikki selvis eikä mitään naarmuja kellekkään tullu! Valitettavasti näist hc polkupätkistä ei oo kuvaa ku piti keskittyä. Mukavasti siinä kaks viimestä tuntia massiivinen ukkospilvi tuli meidän päälle ja kasteli huolella. Myös jäätä sato ja pakko sanoa että se sattuu! Illallinenkin kokattiin bussissa sateen takia mutta kyllä selvittiin. Sunnuntaina pakkailtiin kamat rauhassa kasaan ja lähdettiin kotia päin. Oli kyllä hieno reissu!
The Crew |
Ja siellä se puomi tuli... |
katrillista |
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
FVS:n ratsastusohjelma
Suoraan asiaan, eli näin tallielämä ja ratsastus pyörii täällä koulussa:
Hevoset: Vuoden alussa kaikille jaettiin "omat" hevoset joilla perjaatteessa mennään koko vuosi ja ollaan vastuussa niistä. Teen mun hepasta joskus myöhemmin oman postauksen. Suurin osa on saksalaisa pv:tä tms, pari poniakin löytyy.
Ruokinta: Täällä ei oo tallityöntekijöitä, joten oppilaat hoitaa ruokinnan, oppilaat joiden hevoset asuu tallissa ruokkii ja mun vuoro on torstaiaamuisin ennen koulun alkua. Nää koulun hevoset syö täällä tosi simppelisti, heinää ja kauraa useimmiten, vanhemmille hepoille annetaan senior -pellettiä ja joillekkin vähän myslin tyyppistä sweet feediä ja jotkut saa turvotettua beet pulppia (ilmeisesti jonkin sortin sokerijuurikasta). Heinää kaikki saa runsaasti ja mun mielestä näitä hevosia yleisestikkin hoidetaan täällä tosi hyvin, kaikki hyvässä kunnossa.
Talli & karsinat & tarhaus & hoito: Oppilaat siivoo "oman" hevosen karsinan kerran päivässä, myös viikonloppuisin. Täällä on noin 70 hevosta, joista ehkä 20 asuu tallissa, loput laitumella/pihatossa. Karsinat täällä on sellaisia, josta pääsee suoraan ulos jalottelutarhaan, kts edellinen kuvia postaus. Siinä on alustana hiekkaa, itse karsinassa on kumimatto. Tallissa asuvat hevoset ei yleisesti tarhaa, mutta niitä voi ja kannattaa irtojuoksuttaa/tarhata (riippuu paljon aikaa yms) silloin kun tunne että tarve on, yleensä ite juoksutan viikonlopun jälkeen ja kylminä päivinä. Koko koulun preeriat on hevosten laitumia, eli tilaa on valtavasti! Käytävien lakasu hoituu oppilaiden toimesta. Täällä kengitetään molemmilla tyyleillä, eli nauloilla ja kuumakengitys.
Varusteet: Kaikilla hevosilla on omat estesatulat, joka on sovitettu ratsastajan ja hepan mukaan ja jos ratsastaja menee jollain muulla kuin omallansa, se voi käyttää "oman" hepan satulaa toisilla hevosillakin. Näillä on jotain karvaromaaneja ja fyllejä, mutta perusideana on mennä ihan huopa + satula, jalustimet kumilenkkiturvajalkkarit tai nivelletyt. Suitsissa ei mitään erityisiä härpäkkeitä ja kuolaimina on täällä perus nivel ja kolmipalaa, D- ja oliivirengasta, jos on babypelhamit niin aina kaksilla ohjilla. Kaikilla on sellaset punotut/letitetyt ohjat. Kiintomartingaali on ainoa apuohja jota oon nähny. Suojia, pinteleitä ja bootseja käytetään tarpeen mukaan. Loimia ei olla tähän mennessä tarvittu, muutamilla on ötökkäloimet.
Ratsastus: Selkä lähes notkolle, kantapäät todella alas, jalka kiinni 2-point istunta (kevyt istunta). Siinä ne tärkeimmät mielestäni. Mulle selkä ylisuoristettu -kohta on kaikista vaiken, muutenkin kun tykkään könöttää ja mennä kasaan niin tää tekee vaan tosi hyvää. Koulu loppuu 3:05, vaihdetaan vaatteet, tallille ja hevonen kuntoon ja asap selkään verryttelemään. Opettaja tulee 3:45, jos ei ole kentällä niin ei ratsasta. Kaikki on normaalisti menny askellajit läpi tähän mennessä. Aletaan tekemään jotain tehtäviä yhdessä, ekaks sileellä ja lopussa otetaan yleensä hyppyjä, joskus aletaan melkeen suoraan hyppäämään, joskus tehään 3-4 hyppyä. Nää ei paljon alku- tai loppukävele, ainakaan kun on ollu lämmintä, saas nähä miten talvella. Mutta viiden jälkeen ollaan valmiita, hoidetaan hevonen ja muut velvollisuudet ja 5:30-> on illallinen.
Oliko tässä tarpeeksi, liikaa vai liian vähän infoa? Onko jotain mistä haluaisitte tietää lisää?
Hevoset: Vuoden alussa kaikille jaettiin "omat" hevoset joilla perjaatteessa mennään koko vuosi ja ollaan vastuussa niistä. Teen mun hepasta joskus myöhemmin oman postauksen. Suurin osa on saksalaisa pv:tä tms, pari poniakin löytyy.
![]() |
Jewel |
Preeria |
Talli & karsinat & tarhaus & hoito: Oppilaat siivoo "oman" hevosen karsinan kerran päivässä, myös viikonloppuisin. Täällä on noin 70 hevosta, joista ehkä 20 asuu tallissa, loput laitumella/pihatossa. Karsinat täällä on sellaisia, josta pääsee suoraan ulos jalottelutarhaan, kts edellinen kuvia postaus. Siinä on alustana hiekkaa, itse karsinassa on kumimatto. Tallissa asuvat hevoset ei yleisesti tarhaa, mutta niitä voi ja kannattaa irtojuoksuttaa/tarhata (riippuu paljon aikaa yms) silloin kun tunne että tarve on, yleensä ite juoksutan viikonlopun jälkeen ja kylminä päivinä. Koko koulun preeriat on hevosten laitumia, eli tilaa on valtavasti! Käytävien lakasu hoituu oppilaiden toimesta. Täällä kengitetään molemmilla tyyleillä, eli nauloilla ja kuumakengitys.
Varusteet: Kaikilla hevosilla on omat estesatulat, joka on sovitettu ratsastajan ja hepan mukaan ja jos ratsastaja menee jollain muulla kuin omallansa, se voi käyttää "oman" hepan satulaa toisilla hevosillakin. Näillä on jotain karvaromaaneja ja fyllejä, mutta perusideana on mennä ihan huopa + satula, jalustimet kumilenkkiturvajalkkarit tai nivelletyt. Suitsissa ei mitään erityisiä härpäkkeitä ja kuolaimina on täällä perus nivel ja kolmipalaa, D- ja oliivirengasta, jos on babypelhamit niin aina kaksilla ohjilla. Kaikilla on sellaset punotut/letitetyt ohjat. Kiintomartingaali on ainoa apuohja jota oon nähny. Suojia, pinteleitä ja bootseja käytetään tarpeen mukaan. Loimia ei olla tähän mennessä tarvittu, muutamilla on ötökkäloimet.
Varustehuone |
Kaikki harrastaa sopusoinnussa (taustalla hevoskatsomo) |
Oliko tässä tarpeeksi, liikaa vai liian vähän infoa? Onko jotain mistä haluaisitte tietää lisää?
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
kuvia*
tähdellä merkittyjen postausten pääpaino on hevosissa, skippaa jos ei kiinnosta!
Ennen kuvia, ilmoitan että oon varsity teamissa!
Ennen kuvia, ilmoitan että oon varsity teamissa!
4 täyskokosta nurmikenttää |
pikkutalli |
katettu areena |
päätalli |
maneesi, 2. suurin Coloradossa |
tarhoja |
varsityn kenttä, vas jv:n, takana western kentät |
torstai 7. elokuuta 2014
next stop: Colorado
Heipä hei! Pidemmittä puheitta tässä postauksessa kerron minne meen ja miksi. Kun päätös vaihtoon lähtemisestä olivarma, tiesin että haluan jatkaa ratsastusta. Toki kelasin myös että olenko valmis luopumaan siitä vuodeks ja menemään normaalin kaavan kautta randomperheeseen - tässä vaiheessa kuvioihin astu järjestö jonka kautta lähden, Universal Players. Universal Playersin tavotteena on siis että vaihtoon lähtevä nuori voi jatkaa harrastustaan vaihtomaassa. Ja jotta harrastusta pystyy jatkamaan varmasti ja helposti hyvä idea on lähteä yksityiskouluun, mun tapauksessa boarding schooliin, eli sisäoppilaitokseen (tosin sisäoppilaitos kuulostaa tosi karulta verrattuna boarding school -nimeen, joten käytän BS:ää). Kerron tästä hakuprosessista yms vielä erillisissä postauksissa, tässä nyt enemmän itse koulusta.
Koulu sijaitsee siis Colorado Springsin lähiössä, autolla about 15min CoS:in keskustasta. CoS on siis 440 000 asukkaan kaupunki Coloradossa. Kaupunki on yli 1800m korkeudella merenpinnasta ja Kalliovuoret onkin ihan siinä naapurissa. CoS:issä on mm. USA:n olympiakomitean pääharjotuskeskus ja jenkkien ilmavoimien koulutuskeskus. Ilmasto on mannerilmaston tyylinen, ei kylläkään niin kylmä. Vuoret estää osan sateista ja pilvistä, ja tuolla päin onkin yli 120 täysin aurinkoista ja 120 puolaurinkoista päivää vuodessa. Keskilämpötila on talvella just ja just pakkasen puolella, miinus kahden asteen tuntumassa ja muuten Helsingin keskilämpötiloihin voi lisätä muutaman asteen, eli aika jees! Ainoa miinus on ettei merta oo mailla halmeilla (vajaa 2000km merelle...). Koko iän kun oon Helsingissä asunut ja mökkikin on saaressa merellä niin sitä tuun niin kaipaamaan, siinä on vaan sellanen fiilis.
Mutta nyt itse asiaan, eli kouluun. Asun siis koulun alueella, kampuksella dormissa. Huone jaetaan yleensä yhden muun henkilön kanssa. Koululla on myös Mountain Campus parin tunnin päässä Buena Vistassa jonne joskus tehdään retkiä. Luokat on 9-12, itse tuun olemaan junori, eli 11:sta luokalla. Oppilaita on 250 kieppeillä, ja tyttö-poika jakauma on lähes 50-50, lähes 30% oppilaista tulee ulkomailta, noin 20 eri maasta. Koululla on omat hevostallit(!!!), 9 tenniskenttää, yleisurheilujuoksukenttä(?), kaks soccer kenttää yms joten kyllä kelpaa. Monestihan yksityiskoulusta tulee mieleen länsirannikon vanhat isot tiilirakennukset ja koulupuvut mutta toi koulu on rakennettu Santa Fe -tyylisesti ja ei oo hirmusen tiukkaa pukukoodia. Pakko vielä mainita yhdestä koulun spesiaalijutusta, nimittäin intermistä. Viikko ennen spring breakia oppilaat opiskelee käyntännön kautta, osa on ihan Coloradossa, osa lähtee Californiaan purjehtimaan, kattomaan Nykiin Brodway esityksiä tai vaeltamaan Nepaliin esimerkiks joten kyllä kelpaa!


Opiskelu tulee varmasti olemaan tosi erilaista. Luokkakoot varmasti tulee pienenemään, tuolla on normaali luokkakoko 12 oppilasta vrt meillä on ollut 36 oppilasta yhellä kurssilla. Sitten on tietenkin pakolliset opiskeluhetket, jolloin opiskellaan. Osittain valvotusti kaikki tekee tiettyyn kellon aikaan läksyjä. Sinäänsä tää varmasti on hyväks mulle ku mulla läksyjen kanssa ei oo hirveesti itsekuria nii tää pakottaa enemmän tekemään niitä. Mielenkiinnolla odotan. Oon jo valinnut mun aineet ens vuodelle, tosin niistä tulee postausta vähän myöhemmin, joten stay turned!
Jotain jäi varmasti kertomatta ja jos jotain haluaa kysyä niin kommenttia tulemaan :)
Koulu sijaitsee siis Colorado Springsin lähiössä, autolla about 15min CoS:in keskustasta. CoS on siis 440 000 asukkaan kaupunki Coloradossa. Kaupunki on yli 1800m korkeudella merenpinnasta ja Kalliovuoret onkin ihan siinä naapurissa. CoS:issä on mm. USA:n olympiakomitean pääharjotuskeskus ja jenkkien ilmavoimien koulutuskeskus. Ilmasto on mannerilmaston tyylinen, ei kylläkään niin kylmä. Vuoret estää osan sateista ja pilvistä, ja tuolla päin onkin yli 120 täysin aurinkoista ja 120 puolaurinkoista päivää vuodessa. Keskilämpötila on talvella just ja just pakkasen puolella, miinus kahden asteen tuntumassa ja muuten Helsingin keskilämpötiloihin voi lisätä muutaman asteen, eli aika jees! Ainoa miinus on ettei merta oo mailla halmeilla (vajaa 2000km merelle...). Koko iän kun oon Helsingissä asunut ja mökkikin on saaressa merellä niin sitä tuun niin kaipaamaan, siinä on vaan sellanen fiilis.
Kuuluisa vuorenhuippu, Pikes Peak |
Colorado Springs |
Mutta nyt itse asiaan, eli kouluun. Asun siis koulun alueella, kampuksella dormissa. Huone jaetaan yleensä yhden muun henkilön kanssa. Koululla on myös Mountain Campus parin tunnin päässä Buena Vistassa jonne joskus tehdään retkiä. Luokat on 9-12, itse tuun olemaan junori, eli 11:sta luokalla. Oppilaita on 250 kieppeillä, ja tyttö-poika jakauma on lähes 50-50, lähes 30% oppilaista tulee ulkomailta, noin 20 eri maasta. Koululla on omat hevostallit(!!!), 9 tenniskenttää, yleisurheilujuoksukenttä(?), kaks soccer kenttää yms joten kyllä kelpaa. Monestihan yksityiskoulusta tulee mieleen länsirannikon vanhat isot tiilirakennukset ja koulupuvut mutta toi koulu on rakennettu Santa Fe -tyylisesti ja ei oo hirmusen tiukkaa pukukoodia. Pakko vielä mainita yhdestä koulun spesiaalijutusta, nimittäin intermistä. Viikko ennen spring breakia oppilaat opiskelee käyntännön kautta, osa on ihan Coloradossa, osa lähtee Californiaan purjehtimaan, kattomaan Nykiin Brodway esityksiä tai vaeltamaan Nepaliin esimerkiks joten kyllä kelpaa!
Kyseiseen kouluun menen, koska koululla on omat tallit ja hyvä
ratsastusohjelma. Eli siis kun muilla on iltapäiväharrastuksena
tennistä, lacrossea tai vastaavaa niin meen tallille ja ratsastan! Toki
koulu muutenkin vaikutti hyvältä, mutta siis pääsyy tuo ratsastus.
Ratsastus on ainoa laji tuolla koulussa jota saa tehdä koko lukuvuoden.
Muuten arki on aika samanlaista kun muuallakin, koulua, urheilua,
läksyjä jne. Viikonloppusin on usein spesiaaliohjelmaa tai koulun bussit
voi viedä ihmisiä CoS:in keskustaan ja voi käydä leffassa, shoppailemassa
tai lähteä viikonlopuks kaverin kotiin.


Opiskelu tulee varmasti olemaan tosi erilaista. Luokkakoot varmasti tulee pienenemään, tuolla on normaali luokkakoko 12 oppilasta vrt meillä on ollut 36 oppilasta yhellä kurssilla. Sitten on tietenkin pakolliset opiskeluhetket, jolloin opiskellaan. Osittain valvotusti kaikki tekee tiettyyn kellon aikaan läksyjä. Sinäänsä tää varmasti on hyväks mulle ku mulla läksyjen kanssa ei oo hirveesti itsekuria nii tää pakottaa enemmän tekemään niitä. Mielenkiinnolla odotan. Oon jo valinnut mun aineet ens vuodelle, tosin niistä tulee postausta vähän myöhemmin, joten stay turned!
Jotain jäi varmasti kertomatta ja jos jotain haluaa kysyä niin kommenttia tulemaan :)
Aloitus
Moi,
ajattelin aloittaa blogin mun tulevasta vaihtovuodesta USA:n Coloradossa. Kirjoitan tätä sen takia että itse pysyisin mukana mitä on tapahtunut, että kaverit Suomessa pysyis mukana jotenkuten ja nyt kunmahdollisesti tuleville vaihtareille jotka haluavat lisätietoja.
Oon siis kohta 17v tyttö Helsingistä ja tykkään ratsastuksesta, matkustelusta, valokuvauksesta ja eläimistä. Perheeseeni kuuluu vanhemmat ja isoveli, joka tosin ei asu kotona. Ensimmäinen lukiovuosi on pulkassa yli kasin keskiarvolla, ihan tyytyväinen olen kun mietin työpanosta. Tykkään spontaaneista jutuista, oon yllytyshullu, laiska myöskin, aika hyvin perillä maailman asioista, penkkiurheilija, hyvä organisoimaan ja navigoimaan.
Ps. pakko kommentoida vielä blogin nimeä, ei vois tylsempi olla mutta mennään nyt tällä, ehdotuksia saa antaa!
ajattelin aloittaa blogin mun tulevasta vaihtovuodesta USA:n Coloradossa. Kirjoitan tätä sen takia että itse pysyisin mukana mitä on tapahtunut, että kaverit Suomessa pysyis mukana jotenkuten ja nyt kunmahdollisesti tuleville vaihtareille jotka haluavat lisätietoja.
Oon siis kohta 17v tyttö Helsingistä ja tykkään ratsastuksesta, matkustelusta, valokuvauksesta ja eläimistä. Perheeseeni kuuluu vanhemmat ja isoveli, joka tosin ei asu kotona. Ensimmäinen lukiovuosi on pulkassa yli kasin keskiarvolla, ihan tyytyväinen olen kun mietin työpanosta. Tykkään spontaaneista jutuista, oon yllytyshullu, laiska myöskin, aika hyvin perillä maailman asioista, penkkiurheilija, hyvä organisoimaan ja navigoimaan.
![]() |
Kuva hakupakettiin... |
Miksi lähden vaihtoon? + miksi USA
Ehdottomasti sen takia että opin englannin kunnolla. Nykypäivänä se on perusoletus että osaat sitä puhua ja kirjoittaa hyvin. Vähän liian myöhään tajusin että vois alkaa opetella sitä ja että englanti on hyödyllinen juttu, joten oon vähän pudonnut kärryiltä (seiskaa tullut numerona) ja puhumista ja sanavarastoa voi aina parantaa ja laajentaa. Toisena tietenkin uudet kokemukset, ihmiset ja kulttuuri. Eikä tällähetkellä etäisyyden ottaminen Suomesta tunnu yhtään hullummalta.
Jenkit valikoitu sen takia, että en halua Eurooppaan, liian lähellä. Joten Britit meni listalta, ja jotenkin missään vaiheessa Aussit tai NZ tuntunut oikeelta. Myös se, että jos sinne olisin mennyt, oisin halunu mennä niiden kouluvuoden mukaan, eli olis pitäny lähteä viime keväänä ja tein päätkösen lähteä vaihtoon vasta maaliskuun lopussa. Lisäsyitä mm. harrastukseni joka on yhteydessä järjestövalintaani ja vielä järjestöni, joka pääasiassa lähettää oppilaita Pohjois-Amerikkaan. Tästä on kuitenkin tulossa myöhemmin postausta!
Ps. pakko kommentoida vielä blogin nimeä, ei vois tylsempi olla mutta mennään nyt tällä, ehdotuksia saa antaa!
Tunnisteet:
esittely,
ratsastus,
usa,
valokuvaus,
yleistä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)