![]() |
yks päivä sato jäätä pikkusen |
Kampuseläminen on erilaista, ja kiva että aina pääsee vahtaa vaatetta/hakee tarvikkeita nopeesti jos tarttee, mutta ei oo kyllä hirmustesti omaa tilaa ja aikaa ittelle ja kokoajan pitää olla ilmottamassa ittestään että hengissä ollaan. Ei oo kyllä mitenkään ylimäärästä vapaa-aikaa täällä ja arkirutiini on tosi samanlainen, herätys - koulua - rida - läksyt - nukkumaan.
Oon kyllä ilonen että lähdin enkä oo katunu päätöstä missään vaiheessa! Huomaa kyllä nytkin että enkku on kehittyny jo selvästi, vaikka vielä on matkaa. Myös musta on tullu rohkeempi, vaikken ookkaan se luokan puheliain. Ajattelen kaikkia pikkujuttuja omassa mielessä englanniks tai finglishiksi. Ratsastuksesta, oon ihan totaalisen rakastunu! Mun ”oman” hepan kanssa on nyt löytyny yhteinen sävel, oon vähän pistäny ruotuun yhtä maailman sulosinta ponsua, päästy menemään sänkkärillä, eka harjotus/seurakisa on ens viikolla ja paljon muuta kivaa on tiedossa!
koko tää käytävä vihreelle kyltille täynnä erilaisia limuja |
Ja sitten vielä ruokaan, ku unohdin mainita tossa kouluruokapostauksessa, mulla on niin ikävä kunnon aitoa pihviä! Tottakai ymmärrän ettei se koulussa onnistu mutta ikävä on kova.
Viimenen asia, lupaan sen! Missään asiassa ei lähes täysikäsille ihmisille ei anneta minkään sortin vastuuta (paitsi pyykkää vaattees), en ihmettele miks porukka on nii avutonta tai muuten vaan kujalla. Esim just vaikka läksyjen teossa/opiskelussa.